Super nanny!

No, ei niin nanny, mut lastensairaanhoitoa harjoittelemassa :) Siis niin superihana paikka!! Aikuisten potilaiden puolelta mulla on kertynyt kokemusta hoitajana noin kuusi vuotta. Valmistuin 2007 lähihoitajaksi HESOTEsta ja pari vuotta niistä opiskeluista tein eripituisia sijaisuuksia helsingin kotihoidossa, välillä enemmä, välillä vähemmän. Muutin vanhempien luota 16-vuotiaana ja töitä piti tehdä, että taloudellisesti pärjäsi. Avustuksia kun ei herunut "vanhempien liian hyvien tulojen" takia ja kun olin niin nuori. Valmistuttuani tein HUS:ssa määräaikaisuuksia mm. kirurgisella ja neurologisella osastolla... Päätyen sairaanhoitaja opiskeluiden alettua perusterveydenhuoltoon kaupungin sairaalaan, yöpainotteista työtä tekemään koulun oheen. Opiskelen Laureassa sairaanhoitajaksi, aloitin koulun syksyllä 2009 ja tarkoituksena valmistua ensi kesäksi.. Saapa nähdä, vielä kun opinnäytetyön saisi aikaiseksi... :> Noh, se siitä hoitohistoriasta.

Lapset. Ne vaan.. on. Ne ei aiheuta omalla käytöksellään terveydelleen ongelmia (etenkään ne nuorimmat) vaan silloin ollaan oikeasti sairaita. Aikuisten puolelta on niin tuttua, että joku on kännipäissään itsensä telonut, saa hoitoa ja teloo itsensä parannuttuaan uudestaan jopa vielä pahempaan kuntoon. Se ei pidemmän päälle ole kovin kiitollista työtä, vaikka kaikki potilaat hoidan tasa-arvoisina ja laitan sairauden/ vamman sen syntytavasta huolimatta etusijalle ja hoidan parhaalla mahdollisella tavalla. Mut silti. Lapset vastustelee hoitoa, eikä auta, jos niille selittää, että nyt otetaan verikokeita. Mut lopunpelein sekä lapsi, että vanhempi ovat kiitollisia saamastaan avusta ja sitoutuvat hoitoon. Ja kun kokemusta lapsipotilaista on vielä vähän, elän ehkä vähän ruusunpunasien lasien takana, mut se tuntuu mun jutulta. Tätä mä haluan.

Mulle ei peruskoulun jälkeen tuntunut selvältä, että lähden hoitoalalle. Hain silloin autoasentajaksi, kondiittoriksi, pieneläinhoitajaksi ja lähihoitaksi. Se sitten oli siinä ja sillä tiellä ollaan. Ala tuntuu nykyään omalta ja rakastan hoitotyötä kaikesta, ihan kaikesta huolimatta mitä uusi päivä tuokin työssä tullessaan.

Muuten.. ei oikein kuulu mitään. Harjoittelun ohessa kun käyn omassa työssä, menen huomenna yövuoroon. Henu on aivan ihana, se on hakenut mua pitkien päivien jälkeen kotiin, siivonnut ja käynyt kaupassa. Mun henkireikä <3

Rrrraaaahhh!

Olo alkaa helpottamaan sairastelun jälkeen. Nenä vielä vuotaa ja limasuutta riittää, mut muuten vointi on aikasta hyvä. Viikonloppukin meni niin nopsaa, et melkein harmittaa. Perjantaina suunnattiin sienimettälle, kun oli kiva ilma. Kykittiin siellä 2,5h ja saaliiksi saatiin noin 20 litraa sieniä! Poimittiin vaan kanttarellit, mustatorvisienet ja suppilovahverot. Njam <3 Vielä kun joku ihana tulis ja laittais ne pakkaseen. Nih.

Lauantaina kävästiin ukon kanssa Tallinnassa, oli reissu varattu jo monta viikkoa sitten, kun tiesin sen olevan mun vapaa viikonloppu kolmen viikon jälkeen. Lähettiin katajanokalta 11.30 ja oltiin Tallinnassa jo kahelta. Laivamatka meni mukavasti tuopin ääressä ja pelikoneita ruokkien. Perillä käytiin perussetti kiertämännä; vanhakaupunki, pari käsityökauppaa ja syömässä. Rimistä napattiin mukaan kuivalihoja ja juustoja :> Alkopörssi tuli kanssa tsekattua kunnolla ja ostettiin sieltä talven varalle juomisia tuliaisiksi kotiin. Mukaan tarttu kolme keissiä kaljaa, siiderilava, paffilootaviiniä, muutamia irtonaisia juomamaistisia, litra Tequilaa ( <3!), Piña Coladaa ja banaanilikööriä. Josko noilla selviäis. Ja salmaria, of course! Kotona oltiin koko urakan jälkeen 22:30 ja röhnöttiin kattomassa leffaa, joku pääsiäisanimaatio HOP tuli kahottua. Kiva reissu after all :)

Tänään... tehtiin pitkän kaavan kautta kävelylenkki. Kierreltiin pitkin metsiä ja mantuja Kannelmäkeen ja sieltä ankkalammen kautta takas kotiin. Ehkä 5-6 kilsaa tuli kaikkiaan talsittua, joka on meikäläiselle aikasta hyvin. Ankkalammella syötettiin sorsilel leipää, mikä me oikeestaan niille käytiin kaupasta hakemasta <3 Sorsat on <3 Jaloissa tuntuu kävely sienimetässä, reippailu Tallinnassa ja kävelyretki kotikonnuilla, mut ei se haittaa!

ulkoilua kotikonnuilla Helsingissä :)

Just värjäsin tukan ja siinä värin vaikuttaessa YRITIN tehdä vähän näpärilyhommia, nyt kyseessä "rintakukat" joihin tulee cernit massasta muotoiltu kissa. Tokihan meidän viisi armasta lasta halusivat kaikki auttaa sillä seurauksella, että jaksoin niitä puolitoista tehdä. Se puolikas, kun viimeistelyommeltaessa kissa puri langan poikki, enkä jaksanu enää pujotella lankaa ja alkaa alusta. Ne niin kovin auttoi mammaa... Alla kuva väkerteistä. Ja tukka on syväkastanjanruskea. Huomenna alkaa työharjoittelun 2. osio lastentautienosastolla, 4 viikkoa sitten sitä. IIK! Mä en tiedä lapsista noin niinkuin.. mitään? No, mut onneks mä olen o-p-i-s-k-e-l-i-j-a. Nih.

Korviksia, rintaneuloja ja rintakukka :>

Little bit of light

Tänään on jo parempi olo, johtuuko se Panacodeista vai riittävästä unesta, jää arvauksen varaan.. Eilen illalla saatiin miehen kanssa inspis lähtee kävelylle illalla. Ulkoiluvaatteet päälle ja ulos niin tsädäm, siellä sato kaatamalla. Siitä huolimatta käveltiin parin kilometrin "lenkki". Sit röhnöttiin soffalla ja kahteltiin leffaa kissojen kanssa.

 Tänään sain jonki innostuksen ja siivosin. Ihan vapaaehtosesti. Siivosin kyl vaan meidän elukkahuoneen asukkien kodit ja pyykkäsin, mut silti. Siivoomisesta tekee sata kertaa vaikeempaa, kun kaikki viis kissaa tahtoo auttaa mammaa. Kun laitat oven kiinni, aina joku on luikahtanut takasin huoneeseen tai sit ne hyppii ovenkahvaan, kunnes se sitten aukeaa. Kissat niin tykkää noista matelijoista. Veikko-varaani oli oman terraarionsa siivouksen ajan kylppärissä suihkussa, siellä se onnellisena paljussansa oli suihkun alla. Kissatkaan ei sinne mennyt, vaikka ne yleensä suihkuun tulevat, mut kovasti ne autto terraarion siivoamisessa..

Pyykit narulle ja josko sitä (jo nyt) söis jotakin aamupalaa. Ukkokin ilmotti, että on tulossa koululta kotiin piakkoin :)

so. sick.

Aina vaan flunssa jatkuu. Vaikka se on "vaan" flunssaa, niin tsiisus et oon kipee! Tää alko jo pari viikkoa sitten, mut aattelin et ihan tavallinen lentsu se vaan on. Sit nous kuumetta viime viikolla ja jäin työharjoittelusta pois. Palasin tänä maanantaina töihin ja jouduin eilen soittamaan, että en taaskaan tule, kun kuume nous eikä ääni, saatika henki tahtonu kulkea. Loppuarviointiin kuitenkin menin sovittuna ajankohtana, mut ennen sitä kävin lääkärissä. Lääkäri totes, et jos oireet jatkuu vielä ens viikolla (yskä, limasuus ja kuumeilu) niin epäilee, et se on keuhkoputkentulehdusta. Nice.

Ehk eniten suututtaa se, ettei opiskelijana "uskalla" olla työharjoittelusta pois. Loppuarvioinnissa ohjaava opettaja sanoi, et tunti tunnista korvataan poissaolo. Muuten harjoittelu on kuulemma sujunut hyvin ja ongelmitta, sain paljon kehuja. Panacod-huuruissa koitin olla skarppina ja vastailla kysymyksiin harjottelusta ja blah. Nyt lepäilen loppuviikon ja murehdin tunteja vaikka ens viikolla.

Lähtee muuten laihdutusprojekti hyvin käyntiin, kun ei oo moneen päivään maistunut kun kuumat juomat ja kurkkupastillit.. :D Lähtöpaino oli 1.9. murskaavat 114,6 kg ja nyt on paino 111,9kg ^^ Aattelin noin niinkun jatkossa panostaa liikkumiseen ja jättää naposteluita pois. Normaalia kotiruokaa tulee syötyä, eikä mäkkisafkapaskaa tuu kovin usein "nautittua". Mie niin makean perään oo, paitti salmiakin, mut sipsut on NOMNOMNOM <3 Alkoholia kuluu harvemmin, mut kerralla menee palion. Huolimatta isosta koosta, en nyt puhu hurjasta 163cm pituudesta, niin miun kunto on ihan kohtalainen. Jahka tästä taudista tervehdyn niin kloori tuoksuu tukassa toivottavasti sen 2-3 kertaa viikossa. Uiminen on kivaa! Sit on vielä toi ukkokulta, joka tsemppaa ulkoilemaan. Ja sienimettäänki pitää mennä! Nih! Kolesteroli ja verenpainearvot on ihanteet eikä polvet pauku, olis vaan kiva olla vähän sutjakampi tyttö. Ylipainoa on ollu noin niinku aina, mut en aatellu palata siihen massiiviseen +120kg enää ikinä. Siis ikinä.

Nyt kissa kainaloon ja nettibingoa pelaamaan. Mus <3

Meille tuli vauvva!

Hihii! <3

Oltiin elokuun puolivälissä menossa Tukholmaan, josta tarkoituksena lentää lomalle Lontooseen. Matkalla pysähdyttiin kissojemme kasvattajan luona ihastelemassa eläinlaumaa ja kerjäämään kyytiä satamaan. Istuttiin sitten sohvalla, juotiin kahvia ja Helin juuri kehuttua kissojen kykyä pysyä pois pöydiltä, suloinen pentu hypähti pöydälle lipittelemään hilloa lautaselta. Sitten se tuli syliin löllöttämään ja aloitti kehräämisen.. Reissu sitten tuli ja meni ja huomasimme, että olimme ikäänkuin päättäneet, että sijoituskotia vailla oleva neitokainen muuttaa meille.. Perjantaina saimme viimein Röllin kotiin <3 Se tepasteli kuljetusboxista ruokakupille muiden kissojen kanssa ja sujahti tosi vaivattomasti laumaan. Se rakastaa itsensäkokoista rottalelua ja ruokaa.

Kissoja miulla on ollut noin niinkuin aina, ihan pikkupenskasta asti. Mikki ja Santtu oli meillä silloin, sittemmin tuli Laku. Kotoa muutettuani muutama maatiainen ja niiden maallisen vaelluksen päättyessä olin pitkään kissaton.. Kunnes kerran rottanäyttelyssä kohtasin Piupaws kasvattajan, Helin. Pian huomasin, että kikkarakarvaiset sisarukset olivat muuttamassa luokseni asumaan. Sijoitukseen. ÍIK! En ollut koskaan nähnyt kissanpentua saatika kätilöinyt kissaa, mutta apu olisi kuulemma aina lähellä. Rassi ja Rulla kävivät näyttelyissä ja pian Rassi oli suunnitellusti paksuna. Pennut syntyivät ja kaikesta pelosta huolimatta koko pentuaika meni hyvin. Yksi pentu lähti jopa ranskaan luomaan näyttelyuraa! Sitten syntyivät Rullan pennut ja sieltä meni kissa äidillekin asti.  Niin, ja Ruttu jäi kotiin. Rassi sai toiset suunnitellut pennut, taaskin kaikki meni oppikirjan mukaan. Nyt Rassi ja Rulla on leikattuja ja odottavat turkin kasvamista, jotta päästään valloittamaan näyttelymaailma! :)

Ruttu on oikea näyttelyhirmu. Se on menestynyt suomessa että lähimaissa mukavasti ja on pistetilaston rankingissä korkealla. Näyttelyt ovat meille harrastus, jota harrastetaan kissojen ehdoin. Ruttu rakastaa ruokaa ja kävelee jääkaappiin sen auetessa katsomaan, ihan vaan josko siellä herkkuja olisi. Lisäksi höyhenlelut on sen lemppareita, joita se heitettäessä noutaa ja tuo mammalle takaisin. Lisäksi sen erityistaitona on hypätä huomaamatta ihmisten olkapäille tutkimaan, mitä maailmalla tapahtuu. Se on meillä sijoituskissana, eli sille tulee pentuja, kunhan "ura on luotu ensin". Käytännössä tarkoittaa, että kissa valmistuu korkeimpaan titteliin.

Hekla on meidän "pieni" perkele. Vois sanoa, että tässä kissassa on luonnetta melkein näiden neljän muun edestä! Se rakastaa huomiota, raputuksia ja leikkimistä, niinkuin jokainen rexi tekee. Auta kuitenkin armias, jos satut väärällä hetkellä edes katsomaan Heklaa päin - saa äkkiä nimittäin tassusta. Se hyppii ovien päälle, repii WC-paperit ja on vaan niin.. Hekla. Näyttelyistä me pidetään taukoa, kissojen ehdoilla kun mennään. Jos MINÄ rupesin stressaamaan Heklan vientiä tuomarin pöydälle, niin paljonko kissa siitä stressaa..?

Täytyy kyllä sanoa, että rikkoontuneista aaltovaaseista, levinneestä kissanhiekasta, säkeittäin kuluvasta ruoasta tai lukuisista tuhotuista WC-papereista huolimatta en ikinä, ikinä lupuis kissoistani. On ihanaa, kun syksyn tullen ne makoilee sylissä lämmikkeenä, tulevat kotiin tullessa ovelle vastaan, nukkuvat sängyssä ja tulevat suihkuun mukaan! Miulla on periaate, että jos eläimen otan, niin se viettää kanssani elämänsä, eikä päädy ns. kiertoon vaikka elämäntilanne kuinka muuttuisi. Lisäksi meillä on matelijoita.


Kissojen päälle meillä on viljakäärmeet Lumppu (snow), Karkki (candycane) ja Spude (ghost) sekä rottakäärme Purkka. Parta-agama Baawo ja arovaraani Veikko ovat myöskin osa perhettämme.

Piupaws Hekla "Hekla"

Piupaws Roundabout "Rassi" &

Piupaws Merry-Go-Round "Rulla"

Piupaws Memory Remains "Ruttu"

Piupaws A Dark Design "Rölli"

o.O

No.. Nyt sitte minäkin bloggaan. Ai minä? Mistä? No, ihan arjesta opiskeluiden ja työssäkäynnin välissä, ainakun ehtii. Kirjoittaminen on kivaa, mutta kesti ehkä vuoden, että sain tehtyä blogin ihelleni.. :>


Olen siis Niina, netissä liikkunut vuosia nimellä Lemkmii. Ikää on kertynyt 23-vuotta ja noihin vuosiin mahtuu tarina jos toinenkin. Asun helsingissä kera kissakatraan ja ukkokullan. Lisäksi meillä on läjä matelijoita. Työskentelen lähihoitajana kuntoutussairaalassa ja opiskelen siinä sivussa sairaanhoitajaksi, tavoitteena valmistua kesäksi 2012. Harrastuksiin kuuluu... Öö, niin mihin? Vapaa-aikaa ei sitten liiemmin olekkaan. Ne vähät vapaapäivät, joita miulla on, vietän kissanäyttelyissä ympäri suomenmaata. Ja joo, inspiksen tullen saatan jopa lähteä uimaan! HUI! Ja rakastan laulaa karaokea <3 Matkustelukin on toki mukavaa, mut opiskelijabudjetilla siihen ei kotimaata kauemmas oo paria kertaa vuodessa useemmin lähteä :<


Nyt mie loin tän blogin ja ja.. Muokkailin sen näkösekseni. Eikai yhessä yövuorossa muuta vaadita, eihän? <3