Super nanny!

No, ei niin nanny, mut lastensairaanhoitoa harjoittelemassa :) Siis niin superihana paikka!! Aikuisten potilaiden puolelta mulla on kertynyt kokemusta hoitajana noin kuusi vuotta. Valmistuin 2007 lähihoitajaksi HESOTEsta ja pari vuotta niistä opiskeluista tein eripituisia sijaisuuksia helsingin kotihoidossa, välillä enemmä, välillä vähemmän. Muutin vanhempien luota 16-vuotiaana ja töitä piti tehdä, että taloudellisesti pärjäsi. Avustuksia kun ei herunut "vanhempien liian hyvien tulojen" takia ja kun olin niin nuori. Valmistuttuani tein HUS:ssa määräaikaisuuksia mm. kirurgisella ja neurologisella osastolla... Päätyen sairaanhoitaja opiskeluiden alettua perusterveydenhuoltoon kaupungin sairaalaan, yöpainotteista työtä tekemään koulun oheen. Opiskelen Laureassa sairaanhoitajaksi, aloitin koulun syksyllä 2009 ja tarkoituksena valmistua ensi kesäksi.. Saapa nähdä, vielä kun opinnäytetyön saisi aikaiseksi... :> Noh, se siitä hoitohistoriasta.

Lapset. Ne vaan.. on. Ne ei aiheuta omalla käytöksellään terveydelleen ongelmia (etenkään ne nuorimmat) vaan silloin ollaan oikeasti sairaita. Aikuisten puolelta on niin tuttua, että joku on kännipäissään itsensä telonut, saa hoitoa ja teloo itsensä parannuttuaan uudestaan jopa vielä pahempaan kuntoon. Se ei pidemmän päälle ole kovin kiitollista työtä, vaikka kaikki potilaat hoidan tasa-arvoisina ja laitan sairauden/ vamman sen syntytavasta huolimatta etusijalle ja hoidan parhaalla mahdollisella tavalla. Mut silti. Lapset vastustelee hoitoa, eikä auta, jos niille selittää, että nyt otetaan verikokeita. Mut lopunpelein sekä lapsi, että vanhempi ovat kiitollisia saamastaan avusta ja sitoutuvat hoitoon. Ja kun kokemusta lapsipotilaista on vielä vähän, elän ehkä vähän ruusunpunasien lasien takana, mut se tuntuu mun jutulta. Tätä mä haluan.

Mulle ei peruskoulun jälkeen tuntunut selvältä, että lähden hoitoalalle. Hain silloin autoasentajaksi, kondiittoriksi, pieneläinhoitajaksi ja lähihoitaksi. Se sitten oli siinä ja sillä tiellä ollaan. Ala tuntuu nykyään omalta ja rakastan hoitotyötä kaikesta, ihan kaikesta huolimatta mitä uusi päivä tuokin työssä tullessaan.

Muuten.. ei oikein kuulu mitään. Harjoittelun ohessa kun käyn omassa työssä, menen huomenna yövuoroon. Henu on aivan ihana, se on hakenut mua pitkien päivien jälkeen kotiin, siivonnut ja käynyt kaupassa. Mun henkireikä <3