So..fat. So?: Meille tuli vauvva!

Hihii! <3

Oltiin elokuun puolivälissä menossa Tukholmaan, josta tarkoituksena lentää lomalle Lontooseen. Matkalla pysähdyttiin kissojemme kasvattajan luona ihastelemassa eläinlaumaa ja kerjäämään kyytiä satamaan. Istuttiin sitten sohvalla, juotiin kahvia ja Helin juuri kehuttua kissojen kykyä pysyä pois pöydiltä, suloinen pentu hypähti pöydälle lipittelemään hilloa lautaselta. Sitten se tuli syliin löllöttämään ja aloitti kehräämisen.. Reissu sitten tuli ja meni ja huomasimme, että olimme ikäänkuin päättäneet, että sijoituskotia vailla oleva neitokainen muuttaa meille.. Perjantaina saimme viimein Röllin kotiin <3 Se tepasteli kuljetusboxista ruokakupille muiden kissojen kanssa ja sujahti tosi vaivattomasti laumaan. Se rakastaa itsensäkokoista rottalelua ja ruokaa.

Kissoja miulla on ollut noin niinkuin aina, ihan pikkupenskasta asti. Mikki ja Santtu oli meillä silloin, sittemmin tuli Laku. Kotoa muutettuani muutama maatiainen ja niiden maallisen vaelluksen päättyessä olin pitkään kissaton.. Kunnes kerran rottanäyttelyssä kohtasin Piupaws kasvattajan, Helin. Pian huomasin, että kikkarakarvaiset sisarukset olivat muuttamassa luokseni asumaan. Sijoitukseen. ÍIK! En ollut koskaan nähnyt kissanpentua saatika kätilöinyt kissaa, mutta apu olisi kuulemma aina lähellä. Rassi ja Rulla kävivät näyttelyissä ja pian Rassi oli suunnitellusti paksuna. Pennut syntyivät ja kaikesta pelosta huolimatta koko pentuaika meni hyvin. Yksi pentu lähti jopa ranskaan luomaan näyttelyuraa! Sitten syntyivät Rullan pennut ja sieltä meni kissa äidillekin asti. Niin, ja Ruttu jäi kotiin. Rassi sai toiset suunnitellut pennut, taaskin kaikki meni oppikirjan mukaan. Nyt Rassi ja Rulla on leikattuja ja odottavat turkin kasvamista, jotta päästään valloittamaan näyttelymaailma! :)

Ruttu on oikea näyttelyhirmu. Se on menestynyt suomessa että lähimaissa mukavasti ja on pistetilaston rankingissä korkealla. Näyttelyt ovat meille harrastus, jota harrastetaan kissojen ehdoin. Ruttu rakastaa ruokaa ja kävelee jääkaappiin sen auetessa katsomaan, ihan vaan josko siellä herkkuja olisi. Lisäksi höyhenlelut on sen lemppareita, joita se heitettäessä noutaa ja tuo mammalle takaisin. Lisäksi sen erityistaitona on hypätä huomaamatta ihmisten olkapäille tutkimaan, mitä maailmalla tapahtuu. Se on meillä sijoituskissana, eli sille tulee pentuja, kunhan "ura on luotu ensin". Käytännössä tarkoittaa, että kissa valmistuu korkeimpaan titteliin.

Hekla on meidän "pieni" perkele. Vois sanoa, että tässä kissassa on luonnetta melkein näiden neljän muun edestä! Se rakastaa huomiota, raputuksia ja leikkimistä, niinkuin jokainen rexi tekee. Auta kuitenkin armias, jos satut väärällä hetkellä edes katsomaan Heklaa päin - saa äkkiä nimittäin tassusta. Se hyppii ovien päälle, repii WC-paperit ja on vaan niin.. Hekla. Näyttelyistä me pidetään taukoa, kissojen ehdoilla kun mennään. Jos MINÄ rupesin stressaamaan Heklan vientiä tuomarin pöydälle, niin paljonko kissa siitä stressaa..?

Täytyy kyllä sanoa, että rikkoontuneista aaltovaaseista, levinneestä kissanhiekasta, säkeittäin kuluvasta ruoasta tai lukuisista tuhotuista WC-papereista huolimatta en ikinä, ikinä lupuis kissoistani. On ihanaa, kun syksyn tullen ne makoilee sylissä lämmikkeenä, tulevat kotiin tullessa ovelle vastaan, nukkuvat sängyssä ja tulevat suihkuun mukaan! Miulla on periaate, että jos eläimen otan, niin se viettää kanssani elämänsä, eikä päädy ns. kiertoon vaikka elämäntilanne kuinka muuttuisi. Lisäksi meillä on matelijoita.

Kissojen päälle meillä on viljakäärmeet Lumppu (snow), Karkki (candycane) ja Spude (ghost) sekä rottakäärme Purkka. Parta-agama Baawo ja arovaraani Veikko ovat myöskin osa perhettämme.